Vasemmalla vanttuulla

Aikuisen naisen teinikalenteri

2017-03-09T12:00:00+02:00

Koska olen altis kaikille hömpötyksille, harrastan nykyään Bullet Journalia. Nimitän sitä aikuisen naisen teinikalenteriksi. Digikalenterin jälkeen palaamme tee-se-itse-käsin-piirrettyyn kalenteri-päiväkirja-träkkeri-yhdistelmään. Se voisi aivan hyvin toimittaa myös virallisen kalenterin virkaa, mutta omani olen pyhittänyt taiteelliseen minäni toteuttamiseen. Töissä jatkan mustalla nahkakantisella Leaderilla. Se tosin taas on vanhanaikainen, koska pitäisi olla digikalenteri.

Bujo tehdään tietyllä kaavalla aloittaen puolivuotisnäkymästä ja tulevaisuuslogista edeten kuukausinäkymien ja viikkonäkymien kautta päivänäkymiin. Tekijän tarpeet sanelevat sen, minkälaiseksi Bujo lopulta muotoutuu. Värit, kirjoitustyylit ja tarrat kuuluvat asiaan, jotkut taas kannattavat minimalistista mustaa viivaa. Bujon voi tehdä avoimeen kirjaan tai vihkoon, mutta Vihkiytynyt Asian Harrastaja ostaa Oikean Leuchtturmin. Alkuvuodesta ne loppuivat kirjakaupoista ja verkkomyynneistä suuren kysynnän vuoksi. Harrastuskaverit kokoontuvat Facebookin Bullet Journal Suomi -ryhmään katsastamaan ja jakamaan vinkkejä toisilleen.

Välillä pysähdyn miettimään aiempien sukupolvien naisia ja sitä, mitä he tekivät vapaa-ajallaan. Kun olin lapsi, äiti luki romaaneja, teki käsitöitä, soitti mandoliinia keinutuolissa istuen ja ratkoi ristikoita. Mummu pelasi pasianssia tai pappan kanssa kasinoa, ja kävi kesäisin ongella rannassa.

Loma-aineksia

2017-03-05T20:05:00+02:00

Tänään lähdetään kotiin. Lentäminen on epämukavaa, mutta välttämätöntä, jos haluaa lomailla Espanjassa. Siksi se on parasta tehdä yöllä. Emme ehtineet viikon aikana kaupungille emmekä shoppailemaan, koska vuoristo otti meidät totaalisesti haltuunsa. Parhaimmillaan vedimme neljä tuntia pelkästään ylämäkeen. Näimme harjalinnun, kulkuetoukkia ja roikkuvia vuoria. Aina oppii jotakin uutta. Kätköjä löytyi 29, ja joitakin jäi myös löytymättä. Löytyi myös niitä, joita aiemmin emme ole löytäneet. Joka päivä on kävelty tuntitolkulla, ja sitten syöty ravintolassa. Olen lukenut, kutonut ja ratkonut ristikoita, ja nukkunut hyvin. Näistä aineksista syntyy loma minun makuuni. Kohta junaan, lentokentälle ja koti-Suomeen.

Autoilua Espanjassa

2017-03-04T14:51:00+02:00

Espanjalaiset autot ovat puhtaita. Täällä sataa harvoin, ei ole kuraa eikä loskaa. Tee-se-itse-autopesuloita on siellä täällä, autosta voi pesaista pölyt ohikulkiessa vaikka pyhävaatteissa. Jos ei ole kiire, autonsa voi pestä myös kotiportin edessä kadulla samalla, kun pesee oman jalkakäytäväosuutensa. Pieniä autokorjaamoja löytyy talojen kivijaloista. Autojen puskurit ovat yleensä naarmuilla, koska ne ovat näköjään tarkoitetut kadun varresta parkista lähdettäessä edessä ja takana olevien autojen siirtelyyn.

Hätävilkuille ja kriikkarille on käyttöä jatkuvasti. Auto pysäköidään siihen, mihin itselle parhaiten sopii, vaikka keskelle jalkakäytävää tai ajoväylää etenkin, jos oven edessä ei ole vapaata parkkitilaa. Asioidaan liikkeessä, käydään kahvilassa, haetaan lasta koulusta, jutellaan tuttavan kanssa. Kaikenlainen pysäköinti on sallittua, kunhan hätävilkut vaan ovat päällä. Kriikkaria soitetaan heti, kun siihen löytyy pienikin aihe. Kriikkarit soivat koko jonon pituudelta, jos jonon ensimmäinen hidastaa tai pysähtyy (esimerkiksi keskelle katua odottamaan rouvaa kaupasta), tai kanssa-autoilija tekee pienenkin virheen, tai jos nähdään joku tuttu. Kyytiläistä hoputtaessa kriikkaria voi soittaa vaikka kuinka pitkään.

Mutta suojatiellä jalankulkija on kingi! Autojono pysähtyy kuin seinään, kun jalankulkija edes vilkaisee suojatielle päin. Koska kaikkeen kivaan tottuu nopeasti, tästä seuraa, että täältä Suomeen kotiutuessamme todennäköisesti jäämme ensi töiksemme auton alle.

Taivaallinen opetus ja torvensoittoa Espanjassa

2017-03-02T21:50:00+02:00

Kätköilijä ei pelkää mitään, paitsi denareita (kätkö ei löytynytkään). Tänään suuntasimme jälleen vuoristopoluille suunnittelemalleni reitille Fugesta Mijasiin. En tiedä, voiko enää upeampia maisemia olla olemassa. Ei haitannut, vaiukka matkaa oli neljä tuntia pelkkään ylämäkeen. Reitin korkeimmalla kohdalla oli kaunis pikkukirkko, Ermita de san Anton. Asianmukaisen kamerasession jälkeen menin koettamaan, pääsisikö kirkkoon sisälle. Ovet olivat lukossa, ja sanoin Miehelle, että Jeesus ihmettelee, että onko sitä ovea pakko rynkyttää. Mies sanoi, ettei saa rienata, ja että olen vanhemmiten alkanut enemmän rienaamaan. Seuraavassa hetkessä tossun kärki tarttui johonkin, ja kaaduin naamalleni maahan. Kun nousin ylös, silmäni osuivat edessäni olevaan Jeesus-patsaaseen ja espanjankieliseen tekstiin "minä olen tie, totuus ja elämä". Siihen Se minut kamppasi, että lue tosta, äläkä rienaa. Täytyy ensi kerralla olla tarkempi kun tulee Jeesus-jutut mieleen. Mijasissa syötiin tapaksia, ja tultiin linkkarilla alas.

Meidän lomaamme kuuluu perinteisesti rakennus- tai tietyömaa ikkunan alla, niin tälläkin kerralla. Apartementosin edessä on täysikokoinen jalkapallostadion, ja siinä alkaa arkisin aamukahdeksalta piikkaus ja maansiirto. Ei kulu loma turhaan nukkumiseen. Iltaisin pelit ja harjoitukset jatkuvat yömyöhälle. Pelikentän äänimaailman lisäksi pitkin iltaa kuuluu erilaisia tyyttäyssarjoja, kun pelaajia haetaan kotiin. Hakijat ja haettavat ovat sopineet erilaisista tunnustyyttäyksistä, ettei turhaan tarvitse odotella, koska jokaisen on saatava pysäköidä juuri portille. Pian mekin opimme, koska Bablon, Jesuksen ja Julion hakija odottaa portilla. Täällä auton torven soittaminen on luonnollinen tapa välittää erilaisia tunnetiloja, toisin kuin Suomessa, jossa se tyyttäyksen kohteelle on henkilökohtainen loukkaus.

Terve, Espanja!

2017-02-28T20:25:00+02:00

Eilen käveltiin parin tunnin lämmittelylenkki Pacosin ylämaaseudulla. Käytiin katsastamassa viime syksynä löytynyt uusi vaellusreitti ja näköalatasanne Pacosissa. Tänään suunnattiin pikatien vuorten puolelle valkoiselle vaellusreitille, jota jo syksyllä katselin "sillä silmällä". Niin uskomattomat maisemat ja näkymät! Geokätköily on vienyt meitä kyllä sellaisiin paikkoihin, jotka olisivat muuten jääneet löytymättä. Matkan varrella nähtiin satamäärin likaisia lampaita, muutama vuohi, monenlaisia koiria ja hevosia ilman liekoja tai aitauksia. Välillä kiipeiltiin kätköjen takia siellä sun täällä, mutta isoja riskejä emme täällä uskalla ottaa. Yhdeksän kätköä löydettiin, muutama kätkö jäi löytymättäkin. Emme kovasti stressaa vaikeiden kätköjen kanssa, vaan pääasia ovat ne reitit ja maisemat, joita kätköntekijät haluavat meille näyttää. Aurinko paistoi, ajoittain tuuli, ja lämpötila vaihteli sijainnin ja tuulen mukaisesti arviolta 15 ja 25 asteen välillä. Noissa maisemissa on mahdotonta vaeltaa vaakasuunnassa, koska joka kylän välissä kulkee rotko ylhäältä alas. Nyt on naama palanut ja jalat sökönä, mutta veikkaan, että aamulla taas vedetään innolla lenkkareita jalkaan.

Espanjatietoutta

2017-02-26T09:45:00+02:00

Espanjalaiset pukeutuvat kalenterin mukaan. Pääsiäiseen asti vedetään toppatakissa ja talvikengissä huivit kaulassa, pipo päässä ja hanskat kädessä. Paitsi turistit sortseissa, T-paidassa ja sandaaleissa. Espanjassa katsotaan kalenterista, koska kesä alkaa, ja kellonaika ilmoitetaan Espanjan TV:ssä. Samoin syksyllä. Syyskuun puolivälissä se tapahtuu, ja silloin menevät uima-altaat kiinni, vaikka lämpotila huitelee liki kolmeakymmentä.

Espanjalaiset syövät kummalllisiin aikoihin, eivät ainakaan silloin kun meille suomalaisille sopii. Andaluciassa pitäisi aamupalaksi syödä churroa ja sokolaatia. Kuumaa munkkia kastettuna kuumaan suklaakiisseliin. Ei onnistu. Vaihtoehtoisesti voi syödä paahdettua patonkia, jonka päällä on oliiviöljyä ja tomaattimurskaa, "pan con aceite y tomate". Missä on puuro ja ruisleipä! Meidän lounasaikaamme iltapäivällä ruokaa on tarjolla monessa ravintolassa. Tosin rauhassa saa syödä, sillä muita ruokailijoita ei juuri ole, ja ravintolan henkilökunta viettää samalla omaa ruokataukoaan. Mutta annas olla, kun Suomi-turisti menee ajoissa nukkumaan! Silloin espanjalainen naapuri alkaa kokkaamaan. Varsinkin syyskuumilla, se sama naapuri lähtee ruoan jälkeen ulkoilemaan lastensa ja isovanhempiensa kera. Nuku siinä sitten ruoankäryssä ja ulkoa kuuluvassa metelissä.

Ja todellakin suomalaisen mittapuun mukaan metelissä. Espanjalainen ei ääntään säästele. Kaikki puhuvat eikä kukaan kuuntele. Jos ei heti tiedä mitä sanoa, lauseen viimeistä tavua venytetään, kunnes keksii uuden aloituksen. Keskustelijat kadulla eivät ole velvollisia väistämään. Sateella kannattaa varoa viuhuvia sateenvarjoja, koska puhetta pitää tehostaa huitomalla. Ja läpsimällä toista olalle. On siinä suomalaisella kestämistä.

Fugeen

2017-02-24T14:47:00+02:00

Lähden sunnuntaina Fuengirolaan. Ei kyllä ollut tarkoitus, mutta niin tässä kävi. Fugessa ollaan yleensä vietetty kesäloma syyskuussa. Viime syksynä ravintolassa ruokaa odotellessa leikin kännykän geokätköilysovelluksella. Täytenä yllätyksenä huomasin, että se toimii myös ilman nettiyhteyttä! Ette varmaan arvaa, missä merkeissä loppuloma kului... Pitkin vuoriston maaseutua ja pitkin rannikkoa, ympäri naapurikyliä käveltiin kätköillen. Ja niin siellä kuin kaikkialla muuallakin, kätköilijä päätyy sellaisille seuduille ja nähtävyyksille, joihin koskaan muuten ei olisi eksynyt. Kätkökuvauksesta voi lukea kätköpaikan merkityksen, historian tai tarinan. Nähtiin erikoisia ja erikokoisia puistoja, näköalapaikkoja, torneja, kävelyreittejä, aitoja, muureja, kylttejä, puita, maisemia, teitä ja raunioita. Los Pacosin yläpuolella maaseudulla meitä kohti laukkasi vuorilta tietä pitkin parisataapäinen lammaslauma. Sanoin Miehelle, että kato, tuolta tulee kilpapyöräilijöitä. Ei tullut. Oli hetken orpo olo, kun ei ollut mitään paikkaa, mihin olisi väistänyt, mutta lampaat eivät meistä piitanneet, vaan kipittivät tiensivua pitkin ohi. Kysyin niiltä, kuka johtaa, ja jokainen vastasi, että "Mää!" Ota niistä selvä sitten. Voittajia kaikki.

Eli se on loma nyt! Yhdeksäntoista kokonaista päivää. Hyvää lomaa meille! Harras toive on, että pysyisimme terveinä reissun ajan. Ei haittaa, vaikka lennot olisivat myöhässä, tai lomalla sataisi. Vanhana on niin vähään tyytyväinen.

Pyrymyräkkä

2017-02-22T15:39:00+02:00

Nyt se alkoi! Talvimyrsky, myräkkä, tuisku ja tuuli. Nykytalvina tuiskupäivät voi laskea yhden käden sormilla, kuten kesän hellepäivätkin. Lapsena kaikki oli paremmin: lunta oli kinoksittain, joki jäässä, ja keväällä kunnon hankikannot. Koko kesän paistoi aurinko, ukkosti kunnolla, ja jokivesi oli uimalämmintä.

Tänään ei tarvitse mennä lenkille. Aika monelle arki-illalle on löytynyt hyvä tekosyy olla menemättä ulos. Ja sitten nukkumaan mennessä on paha mieli. Mutta vaan vähän. Omaatuntoa on helppo lahjoa.

Tänään varmaan tulee sähkökatko. Sitten voin taas tehdä järkeviä ratkaisuja, kuten taannoin. Avasin silityslaudan ja otin esille silitysraudan, koska mitä muutakaan sähkökatkon aikana voisi tehdä. Kun totesin edellä mainitun suunnitelman toteutuskelvottomaksi, siirryin keittiöön kahvinkeittoon. Koska kahvinkeitin ei toiminut, päätin laittaa teevettä mikroon. Sitten meninkin sohvalle makaamaan, pistin kädet ristiin ja odotin, kunnes sähköt tulivat takaisin. Poikkeusoloissa selviytymien on taiteenlaji.

Sarastusta ja kätköilyä

2017-02-21T18:22:00+02:00

Aamulla puoli seitsemältä töihin lähtiessä tänään ensimmäisen kerran aamu sarasti ylämettän yllä! Ensin ajattelin, että Kaasmarkussa palaa, mutta sitten tajusin, että aurinko se siellä tekee nousuaan. Ja illalla vielä kuudelta on viimeiset valonrippeet näkyvillä. Minulle yksi vuoden vaikeimpia hetkiä on syksyllä kellojen siirtämisen jälkeinen viikko, jolloin kertaheitolla pimeä alkaakin tuntia aikaisemmin. Olen silti kesäajan kannattaja, koska silloin kesäiltaisin riittää valoisaa pidempään. Aina Juhannuksen aikaan haaveksin yöpymisestä luonnossa. Miehen mielestä sellainen on turhaa kikkailua.

Sunnuntaina nappasin tämän vuoden ensimmäiset geokätköt. Hurahdin kätköilyyn viime toukokuussa, kun lähdin lenkkikaverin mukaan "muutamalle". Kohta oli jo hankittuna omat tunnukset, ja vuoden loppuun mennessä oli koossa 318 kätköä. Ei siinä aikuinen nainen itseään aina ole ihan viisaaksi tuntenut puissa kiipeillessään tai luolissa ryömiessään. Tai kaupungilla käsi vesirännissä pyllistellessään, tai pysäköintiautomaatin taakse kurotellessaan. Mutta sen olen huomannut, että kätkönkiilto silmissä ei ole ihminen köyhä eikä kipeä! Eikä mikään pelota! Parhaimmillaan ollaan paineltu pitkin polutonta korpea, ja puljattu ojiin. Kiivetty jyrkille kallioille ja ylitetty epämääräisiä siltoja. Kuljettu kilometritolkulla kuraisia polkuja. Uhmattu kohtaloa ja Murphya. Denareitakin (did not found) on tullut, ja palattu kätkölle uudestaan paremmalla onnella. Voi kevät, tule ja paljasta kätköt lumen alta!

Maanantai ja takatalvi

2017-02-20T16:49:00+02:00

Juuri kun luulee, että tulee kevät, tuleekin takatalvi. Kesällä harvoin luulee, että tulee syksy, ja tuleekin takakesä. Se ei vaan mene niin. Kaikki naapurit ovat keränneet joulu- ja kausivalonsa pois, joten sosiaalisen paineen vuoksi minäkin keräsin valosarjan pois Tervetuloa-lyhdystäni. Lyhdyn ja kynttilän vein takaisin etupihalle.

Viikonloppu meni mukavasti kotoillessa. Kudoin loppulankasukkaa, katsoin telkkua, someilin, söin Miehen valmistamaa herkkuruokaa, ja yhdessä tehtiin pitkä nastakenkälenkki kumpanakin päivänä. Katsottiin loppuun kotimainen Presidentti-sarja, ensimmäiset jaksot Catastrophea sekä Rakkautta ja rimakauhua. Katsottiin Voice of Finland, Tanssii tähtien kanssa ja Putous. Lempihahmoni ja sielunsisareni on luonnollisesti Aina Inkeri Ankeinen.