Innostuin uudestaan monen vuoden jälkeen palaamaan blogimaailmaan, kun luin Heidi Mäkisen "Ei saa mennä ulos saunaiholla" -blogia. Blogit tuntuivat jo välillä kovin vanhanaikaisilta Facebookien, Instagramien ja mitä-niitä-nyt-olikaan rinnalla, mutta näköjään ovat kuitenkin pitäneet pintansa.

On niitä muitakin hullutuksia meneillään, kuten Bullet Journal, aikuisen naisen teinikalenteri. Avoimeen kirjaan omin pikku kätösin raapustetut kuukausi-, viikko-, päivä- ja tulevaisuusnäkymät. Kaikkien digiajan kalentereiden jälkeen. Erona vain on se, että tietokoneessa ja puhelimessa on eiku-näppäin, tussi-paperilla ei ole. Viiva on siinä, mihin sen vedit, ja pysyy. Ja tarrat. Nolottaa Prismassa otsa rypyssä valita tarroja. Tekisi mieli ohikulkijoille selittää, että lapsenlapselle tässä... Vaikkei edes ole.

Eilen kampaajan kanssa yritimme muistella, millä hiukset pestiin lapsena. Hän muisti Timotein, minä en mitään. Lapsuuden saunat sentään muistin. Lapsuuteni jakautuu kahteen osaan: ennen kymmentä asuimme mummulan vintillä, kymmenen jälkeen Trantilla. Mummulassa oli pihasauna, Trantilla sisäsauna. Kummassakaan ei ollut erikseen pesuhuonetta. Shampoopulloista ei mitään mielikuvaa. Paitsi Erittäin Hieno Suomalainen Shampoo, jota on myynnissä vieläkin. Pitäisiköhän kokeilla, mitä eroa on muutaman euron ja muutaman kymmenen euron shampoolla?