Koska olen altis kaikille hömpötyksille, harrastan nykyään Bullet Journalia. Nimitän sitä aikuisen naisen teinikalenteriksi. Digikalenterin jälkeen palaamme tee-se-itse-käsin-piirrettyyn kalenteri-päiväkirja-träkkeri-yhdistelmään. Se voisi aivan hyvin toimittaa myös virallisen kalenterin virkaa, mutta omani olen pyhittänyt taiteelliseen minäni toteuttamiseen. Töissä jatkan mustalla nahkakantisella Leaderilla. Se tosin taas on vanhanaikainen, koska pitäisi olla digikalenteri. 

Bujo tehdään tietyllä kaavalla aloittaen puolivuotisnäkymästä ja tulevaisuuslogista edeten kuukausinäkymien ja viikkonäkymien kautta päivänäkymiin. Tekijän tarpeet sanelevat sen, minkälaiseksi Bujo lopulta muotoutuu. Värit, kirjoitustyylit ja tarrat kuuluvat asiaan, jotkut taas kannattavat minimalistista mustaa viivaa. Bujon voi tehdä avoimeen kirjaan tai vihkoon, mutta Vihkiytynyt Asian Harrastaja ostaa Oikean Leuchtturmin. Alkuvuodesta ne loppuivat kirjakaupoista ja verkkomyynneistä suuren kysynnän vuoksi. Harrastuskaverit kokoontuvat Facebookin Bullet Journal Suomi -ryhmään katsastamaan ja jakamaan vinkkejä toisilleen. 

Välillä pysähdyn miettimään aiempien sukupolvien naisia ja sitä, mitä he tekivät vapaa-ajallaan. Kun olin lapsi, äiti luki romaaneja, teki käsitöitä, soitti mandoliinia keinutuolissa istuen ja ratkoi ristikoita. Mummu pelasi pasianssia tai pappan kanssa kasinoa, ja kävi kesäisin ongella rannassa.