torstai, 9. maaliskuu 2017

Aikuisen naisen teinikalenteri

Koska olen altis kaikille hömpötyksille, harrastan nykyään Bullet Journalia. Nimitän sitä aikuisen naisen teinikalenteriksi. Digikalenterin jälkeen palaamme tee-se-itse-käsin-piirrettyyn kalenteri-päiväkirja-träkkeri-yhdistelmään. Se voisi aivan hyvin toimittaa myös virallisen kalenterin virkaa, mutta omani olen pyhittänyt taiteelliseen minäni toteuttamiseen. Töissä jatkan mustalla nahkakantisella Leaderilla. Se tosin taas on vanhanaikainen, koska pitäisi olla digikalenteri. 

Bujo tehdään tietyllä kaavalla aloittaen puolivuotisnäkymästä ja tulevaisuuslogista edeten kuukausinäkymien ja viikkonäkymien kautta päivänäkymiin. Tekijän tarpeet sanelevat sen, minkälaiseksi Bujo lopulta muotoutuu. Värit, kirjoitustyylit ja tarrat kuuluvat asiaan, jotkut taas kannattavat minimalistista mustaa viivaa. Bujon voi tehdä avoimeen kirjaan tai vihkoon, mutta Vihkiytynyt Asian Harrastaja ostaa Oikean Leuchtturmin. Alkuvuodesta ne loppuivat kirjakaupoista ja verkkomyynneistä suuren kysynnän vuoksi. Harrastuskaverit kokoontuvat Facebookin Bullet Journal Suomi -ryhmään katsastamaan ja jakamaan vinkkejä toisilleen. 

Välillä pysähdyn miettimään aiempien sukupolvien naisia ja sitä, mitä he tekivät vapaa-ajallaan. Kun olin lapsi, äiti luki romaaneja, teki käsitöitä, soitti mandoliinia keinutuolissa istuen ja ratkoi ristikoita. Mummu pelasi pasianssia tai pappan kanssa kasinoa, ja kävi kesäisin ongella rannassa.

sunnuntai, 5. maaliskuu 2017

Loma-aineksia

Tänään lähdetään kotiin. Lentäminen on epämukavaa, mutta välttämätöntä, jos haluaa lomailla Espanjassa. Siksi se on parasta tehdä yöllä. Emme ehtineet viikon aikana kaupungille emmekä shoppailemaan, koska vuoristo otti meidät totaalisesti haltuunsa. Parhaimmillaan vedimme neljä tuntia pelkästään ylämäkeen. Näimme harjalinnun, kulkuetoukkia ja roikkuvia vuoria. Aina oppii jotakin uutta. Kätköjä löytyi 29, ja joitakin jäi myös löytymättä. Löytyi myös niitä, joita aiemmin emme ole löytäneet. Joka päivä on kävelty tuntitolkulla, ja sitten syöty ravintolassa. Olen lukenut, kutonut ja ratkonut ristikoita, ja nukkunut hyvin. Näistä aineksista syntyy loma minun makuuni. Kohta junaan, lentokentälle ja koti-Suomeen.
 

lauantai, 4. maaliskuu 2017

Autoilua Espanjassa

Espanjalaiset autot ovat puhtaita. Täällä sataa harvoin, ei ole kuraa eikä loskaa. Tee-se-itse-autopesuloita on siellä täällä, autosta voi pesaista pölyt ohikulkiessa vaikka pyhävaatteissa. Jos ei ole kiire, autonsa voi pestä myös kotiportin edessä kadulla samalla, kun pesee oman jalkakäytäväosuutensa. Pieniä autokorjaamoja löytyy talojen kivijaloista. Autojen puskurit ovat yleensä naarmuilla, koska ne ovat näköjään tarkoitetut kadun varresta parkista lähdettäessä edessä ja takana olevien autojen siirtelyyn.

Hätävilkuille ja kriikkarille on käyttöä jatkuvasti. Auto pysäköidään siihen, mihin itselle parhaiten sopii, vaikka keskelle jalkakäytävää tai ajoväylää etenkin, jos oven edessä ei ole vapaata parkkitilaa. Asioidaan liikkeessä, käydään kahvilassa, haetaan lasta koulusta, jutellaan tuttavan kanssa. Kaikenlainen pysäköinti on sallittua, kunhan hätävilkut vaan ovat päällä. Kriikkaria soitetaan heti, kun siihen löytyy pienikin aihe. Kriikkarit soivat koko jonon pituudelta, jos jonon ensimmäinen hidastaa tai pysähtyy (esimerkiksi keskelle katua odottamaan rouvaa kaupasta), tai kanssa-autoilija tekee pienenkin virheen, tai jos nähdään joku tuttu. Kyytiläistä hoputtaessa kriikkaria voi soittaa vaikka kuinka pitkään.

Mutta suojatiellä jalankulkija on kingi! Autojono pysähtyy kuin seinään, kun jalankulkija edes vilkaisee suojatielle päin. Koska kaikkeen kivaan tottuu nopeasti, tästä seuraa, että täältä Suomeen kotiutuessamme todennäköisesti jäämme ensi töiksemme auton alle.
 

torstai, 2. maaliskuu 2017

Taivaallinen opetus ja torvensoittoa Espanjassa

Kätköilijä ei pelkää mitään, paitsi denareita (kätkö ei löytynytkään). Tänään suuntasimme jälleen vuoristopoluille suunnittelemalleni reitille Fugesta Mijasiin. En tiedä, voiko enää upeampia maisemia olla olemassa. Ei haitannut, vaiukka matkaa oli neljä tuntia pelkkään ylämäkeen. Reitin korkeimmalla kohdalla oli kaunis pikkukirkko, Ermita de san Anton. Asianmukaisen kamerasession jälkeen menin koettamaan, pääsisikö kirkkoon sisälle. Ovet olivat lukossa, ja sanoin Miehelle, että Jeesus ihmettelee, että onko sitä ovea pakko rynkyttää. Mies sanoi, ettei saa rienata, ja että olen vanhemmiten alkanut enemmän rienaamaan. Seuraavassa hetkessä tossun kärki tarttui johonkin, ja kaaduin naamalleni maahan. Kun nousin ylös, silmäni osuivat edessäni olevaan Jeesus-patsaaseen ja espanjankieliseen tekstiin "minä olen tie, totuus ja elämä". Siihen Se minut kamppasi, että lue tosta, äläkä rienaa. Täytyy ensi kerralla olla tarkempi kun tulee Jeesus-jutut mieleen. Mijasissa syötiin tapaksia, ja tultiin linkkarilla alas. 

Meidän lomaamme kuuluu perinteisesti rakennus- tai tietyömaa ikkunan alla, niin tälläkin kerralla. Apartementosin edessä on täysikokoinen jalkapallostadion, ja siinä alkaa arkisin aamukahdeksalta piikkaus ja maansiirto. Ei kulu loma turhaan nukkumiseen. Iltaisin pelit ja harjoitukset jatkuvat yömyöhälle. Pelikentän äänimaailman lisäksi pitkin iltaa kuuluu erilaisia tyyttäyssarjoja, kun pelaajia haetaan kotiin. Hakijat ja haettavat ovat sopineet erilaisista tunnustyyttäyksistä, ettei turhaan tarvitse odotella, koska jokaisen on saatava pysäköidä juuri portille. Pian mekin opimme, koska Bablon, Jesuksen ja Julion hakija odottaa portilla. Täällä auton torven soittaminen on luonnollinen tapa välittää erilaisia tunnetiloja, toisin kuin Suomessa, jossa se tyyttäyksen kohteelle on henkilökohtainen loukkaus.
 

tiistai, 28. helmikuu 2017

Terve, Espanja!

Eilen käveltiin parin tunnin lämmittelylenkki Pacosin ylämaaseudulla. Käytiin katsastamassa viime syksynä löytynyt uusi vaellusreitti ja näköalatasanne Pacosissa. Tänään suunnattiin pikatien vuorten puolelle valkoiselle vaellusreitille, jota jo syksyllä katselin "sillä silmällä". Niin uskomattomat maisemat ja näkymät! Geokätköily on vienyt meitä kyllä sellaisiin paikkoihin, jotka olisivat muuten jääneet löytymättä. Matkan varrella nähtiin satamäärin likaisia lampaita, muutama vuohi, monenlaisia koiria ja hevosia ilman liekoja tai aitauksia. Välillä kiipeiltiin kätköjen takia siellä sun täällä, mutta isoja riskejä emme täällä uskalla ottaa. Yhdeksän kätköä löydettiin, muutama kätkö jäi löytymättäkin. Emme kovasti stressaa vaikeiden kätköjen kanssa, vaan pääasia ovat ne reitit ja maisemat, joita kätköntekijät haluavat meille näyttää. Aurinko paistoi, ajoittain tuuli, ja lämpötila vaihteli sijainnin ja tuulen mukaisesti arviolta 15 ja 25 asteen välillä. Noissa maisemissa on mahdotonta vaeltaa vaakasuunnassa, koska joka kylän välissä kulkee rotko ylhäältä alas. Nyt on naama palanut ja jalat sökönä, mutta veikkaan, että aamulla taas vedetään innolla lenkkareita jalkaan.