Nyt se alkoi! Talvimyrsky, myräkkä, tuisku ja tuuli. Nykytalvina tuiskupäivät voi laskea yhden käden sormilla, kuten kesän hellepäivätkin. Lapsena kaikki oli paremmin: lunta oli kinoksittain, joki jäässä, ja keväällä kunnon hankikannot. Koko kesän paistoi aurinko, ukkosti kunnolla, ja jokivesi oli uimalämmintä.

Tänään ei tarvitse mennä lenkille. Aika monelle arki-illalle on löytynyt hyvä tekosyy olla menemättä ulos. Ja sitten nukkumaan mennessä on paha mieli. Mutta vaan vähän. Omaatuntoa on helppo lahjoa.

Tänään varmaan tulee sähkökatko. Sitten voin taas tehdä järkeviä ratkaisuja, kuten taannoin. Avasin silityslaudan ja otin esille silitysraudan, koska mitä muutakaan sähkökatkon aikana voisi tehdä. Kun totesin edellä mainitun suunnitelman toteutuskelvottomaksi, siirryin keittiöön kahvinkeittoon. Koska kahvinkeitin ei toiminut, päätin laittaa teevettä mikroon. Sitten meninkin sohvalle makaamaan, pistin kädet ristiin ja odotin, kunnes sähköt tulivat takaisin. Poikkeusoloissa selviytymien on taiteenlaji.